On taas vierähtänyt aikaa viimeisestä päivityksestä, mutta meillä on mennyt kivasti. Juurikaan mitään uutta ei olla opeteltu, mutta kontakti on kyllä parantanut ja lenkillä mennään pitkiäkin pätkiä irti ja kaupassa kans pystyy olemaan aika kivasti irti. Ehkä me ollaan nyt vähän taas lähennytty enempi Usvan kanssa ja hyvä niin.
Ajattelin että voitaisiin nimetä jotain pikku juttuja loppuun niin olisi tarkempaa ohjausta, eikä tarvitsisi aina olla sitä kylmenee kuumenee leikkiä mikä tulee väistämättä eteen kun yhdelle sanalle on niin paljon vaihtoehtoja. Jos vaikka nimettäisiin tuo hihna naulakossa remmiksi ja kuppi kupiksi. Niin ja sitten avaimetkin olisi kätevä nimetä kun aina unohdan ne sinne peräkonttiin ja koiran pitää ne sieltä osata onkia.
Valjastreeni on ollut vähän tauolla kun siihen tarvitsee vielä toistenkin apua jotta Usvan saa kulkemaan suorassa. Siinä on kyllä iso homma, mutta on se sitten kyllä kaiken sen vaivan arvoista kun se osataan. Pitäisi nyt vaan ottaa itteesä niskasta kiinni ja sopia Heidin kaa milloin sitä voisi porukalla reenata.
Luulin että pääsisin sinne eläintenhoitajaksi opiskelemaan, mutta sieltä tuli kielteinen päätös ja siitä nyt sitten vielä kättä väännetään että miksi näin kun suunnitelmatkin oli valmiina. Toivottavasti sinne olisi vielä joku reitti, koska muuten olen aika tyhjän päällä opiskelujen suhteen. Taas kerran luojan kiitos että on tuo koira niin pysyy kuitenkin liikkeessä ja on ainakin tuo oma koira jonka kanssa touhuta.
Ai niin perjantaina mennään koiraohituksia reenaamaan Hannun ja Aatun kanssa ja on sinne tulossa myös paljon muita koiria. Ehkäpä sitten siitä lisää kuulumisia tänne näin.
Ajattelin että voitaisiin nimetä jotain pikku juttuja loppuun niin olisi tarkempaa ohjausta, eikä tarvitsisi aina olla sitä kylmenee kuumenee leikkiä mikä tulee väistämättä eteen kun yhdelle sanalle on niin paljon vaihtoehtoja. Jos vaikka nimettäisiin tuo hihna naulakossa remmiksi ja kuppi kupiksi. Niin ja sitten avaimetkin olisi kätevä nimetä kun aina unohdan ne sinne peräkonttiin ja koiran pitää ne sieltä osata onkia.
Valjastreeni on ollut vähän tauolla kun siihen tarvitsee vielä toistenkin apua jotta Usvan saa kulkemaan suorassa. Siinä on kyllä iso homma, mutta on se sitten kyllä kaiken sen vaivan arvoista kun se osataan. Pitäisi nyt vaan ottaa itteesä niskasta kiinni ja sopia Heidin kaa milloin sitä voisi porukalla reenata.
Luulin että pääsisin sinne eläintenhoitajaksi opiskelemaan, mutta sieltä tuli kielteinen päätös ja siitä nyt sitten vielä kättä väännetään että miksi näin kun suunnitelmatkin oli valmiina. Toivottavasti sinne olisi vielä joku reitti, koska muuten olen aika tyhjän päällä opiskelujen suhteen. Taas kerran luojan kiitos että on tuo koira niin pysyy kuitenkin liikkeessä ja on ainakin tuo oma koira jonka kanssa touhuta.
Ai niin perjantaina mennään koiraohituksia reenaamaan Hannun ja Aatun kanssa ja on sinne tulossa myös paljon muita koiria. Ehkäpä sitten siitä lisää kuulumisia tänne näin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti