On ehkä kiva tätäkin päivitellä. Mietin että mitähän mainitsemisen arvoista tässä olisi syksyn ja talven aikana tapahtunut. Ehkä se, että ollaan kehitytty pikku hiljaa mutta varmasti kävelyvaljastreenissä ja käydään jo sillä aika paljon jumpassa ja asioitiinpa kerran pankissakin. Odotan kesää niin pysyn paremmin pystyssä ulkonakin.
Usva harmaantuu. Sen kuonon alla on jo ihan selvästi harmaita ja muutamat vaaleammat karvat ilmestyneet jo kuonon sivuillekin. Niin ne vaan nuo lapset kasvaa ja vanheene mut ei aikuistu:D
Nyt pitäisi varmaan kirjoittaa jotain joulusta, onhan sentään joulu. Itse en ole tavoittanut tänä vuonna joulufiilistä jos ei ähkystä tullutta pahaa oloa lasketa. Usva on tavoittanut fiiliksen lähinnä herkutellen mm. karjalanpiirakalla, pullalla, hedelmäkakulla ja suklaalla sekä kirmannut vapaana lumisissa metsissä. Tarkoituksena oli että se saisi joulumielen siitä paketista löytyneestä luusta, mutta eihän se labradorille riitä. Se etsii kyllä ne parhaat apajat kun silmä välttää.
Mutta silti tai juuri siksi minun joulussa on ollut ehdottomasti parasta tuo karvatassu ja nyt sen varsin pullea massu. Onneksi se on mun seurana jokapäivä ja joulu on vain kerran vuodessa.
2 kommenttia:
Jipii, mä oonkin jo jonkun aikaa kytännyt uutta kirjoitusta! :D
Teretulemast vastavierailulle ;)
-Anni
Maffa ne ei oo harmaat vaan tärkeitä hopea haivenia ;)
Lähetä kommentti